— Vaikka jo huomenna. Minä en lähetä mitään kirjettä herra Stonelle, mutta Sampson sanoo terveisiä minulta. Sanokaa myös, että voin hyvin ja että kirjoitan heille, heti kun minulla on jotakin tärkeitä uutisia.
Edvard antoi sitten Sampsonille juomarahaa ja toivotti hänelle onnellista matkaa.
Seuraavana päivänä oli Edvard sovittuun aikaan herra Langtonin luona, joka otti hänet sydämellisesti vastaan.
— Kirjeeni ovat valmiit, herra Armitage. Tässä on kirje kahdelle katolilaiselle naiselle Lancashiressä ja tässä toinen eräälle ystävälleni Yorkshiressä. Te voitte luottaa heihin aivan kuin itseenne. Molemmat naiset asuvat lähellä Buttonia ja ystäväni Yorkissa. Ja nyt jääkää hyvästi. Lähtekää Lontoosta, jos voitte, jo tänä iltana. Missä on palvelijanne?
— Hän lähti kotiin tänä aamuna.
— Siinä teitte oikein. Saanko antaa teille vielä yhden neuvon. Älkää ryhtykö puheisiin vierasten ihmisten kanssa tiellä älkääkä luottako kehenkään. Te matkustatte vain sukulaistenne luo Pohjois-Englantiin — eikö totta? Käsitättehän, mitä tarkoitan? Onko teillä pistooleja?
— Kyllä, herra Langton, minulla on pari kappaletta, jotka ennen ovat olleet majuri Ratcliffin.
— Silloin ne ovat hyvät. Se mies tiesi kyllä valita aseensa. Hyvästi, herra Armitage. Onnea matkalle.
Hän ojensi nuorukaiselle kätensä. Edvard kumarsi kunnioittavasti ja lähti herra Langtonin ystävällisestä kodista.