Ja kolmas lausui: — Niin, hän ei nähtävästi ole tottunut puhuttelemaan sivistyneitä ihmisiä. Tekisipä mieleni opettaa hänelle ihmistapoja.
Emäntä, joka oli kuullut keskustelun, kutsui miehensä huoneeseen ja käski hänen pitämään huolta siitä, ettei äskentullutta nuorta herraa loukattaisi.
Isäntä, joka näytti tuntevan nuo suurisuiset juomaveikot, huusi heille:
— Ulos heti paikalla täältä, taikka saatte tavallista nopeamman kyydin!
Miehet nousivat meluten ja kiroillen paikoiltaan; mutta tottelivat sentään isännän käskyä ja poistuivat huoneesta.
— Olen pahoillani, että nuo lurjukset ovat teitä loukanneet, sanoi isäntä; — mutta minä en tiennyt, että he olivat täällä. Meidän on vaikea kieltää heitä panemasta hevosiaan talliimme, mutta me tiedämme kyllä mitä ihmisiä he ovat, ja jos aiotte pitkälle matkalle, niin on paras, että hankitte itsellenne matkaseuraa.
— Kiitos neuvostanne, isäntä hyvä, vastasi Edvard. — He ovat kai maantierosvoja?
— Juuri niin. Tähän asti he aina ovat osanneet kiertää oikeutta, muuten he jo kauan olisivat istuneet salpojen takana. Teillä on hyvä miekka vyöllänne, näen minä, mutta toivottavasti teillä on muitakin aseita?
— Niin on, kas tässä, vastasi Edvard ja näytti isännälle Ratcliffin pistooleja.
Sitten hän söi illallisensa, tyhjensi pikarillisen viiniä ja meni levolle.