Kirjeet tuotiin. Chaloner avasi ne ja ojensi ne sitten Edvardille. Ne olivat kenraali Middletonilta ja muutamilta Chalonerin ystäviltä armeijassa ja sisälsivät uutisia asiain menosta.
— Kuten näet, Beverley, ovat he jo lähteneet liikkeelle, sanoi Chaloner, — ja kenraali Cromwell on tukalassa asemassa. Meidän armeijamme seisoo hänen ja Lontoon välillä ja heillä on kolmen päivämarssin ennätys. Saammepa nähdä, että englantilaiset yhtyvät skotlantilaisiin, ja silloin on voitto varma. Parlamentin sotajoukko ei ole läheskään niin suuri kuin meidän, ja päivä päivältä liittyy yhä uusia joukkoja kuninkaan armeijaan. Huomenna saapuu Derbyn jaarli miehineen, kuningas on lähettänyt hänelle sanan.
— Missä paikoin on sotajoukko tällä haavaa? kysyi Edvard.
— Maltahan — tänä iltana he kai ovat täällä aivan lähellä. Huomenna voimme yhtyä heihin, jos haluat.
— Kyllä, vastasi Edvard Beverley, — mitä pikemmin, sitä parempi.
Illallisen jälkeen juttelivat nuorukaiset vielä noin tunnin ajan herttaisten vanhojen neitien kanssa. Sitten he saivat kumpikin oman huoneen, ja pian oli vanha herraskartano vaipunut sikeään uneen.
KOLMASKOLMATTA LUKU.
Kaarle-kuningas ja hänen sotajoukkonsa.
Seuraavana aamuna jo ennenkuin Chaloner ja Edvard Beverley olivat ennättäneet noustakaan, toi lähetti kirjeen kenraali Middletonilta. Siten he saivat tietää, että kuninkaan sotajoukko parhaillaan oli leirissä noin mailin päässä itäänpäin herraskartanosta.
Edvard oli juuri pukeutumassa, kun hänen ystävänsä tuli hänen luokseen.
Hän neuvoi häntä heittämään hyvästi vanhalle puvulleen.