— Millä hän on tullut toimeen? Tehän väitätte, ettei hän ole saanut palkkaa moneen vuoteen.
— Millä ovat muut metsänvartijat tulleet toimeen?
— Teidän ei sovi kysyä, te vastaatte. Siis: millä on Jaakko Armitage elänyt?
— Oh, me tulemme mainosti toimeen, vastasi Edvard. — Meillä on pieni maapalsta, jota viljelemme ja sitäpaitsi on meillä hevoinen ja rattaat, sikoja ja lehmiä.
— Ja se riittää elatukseksenne?
— Oliko Aabrahamilla, Iisakilla ja Jaakobilla sen enempää? Nyt oli
Edvard taas kysyjänä.
— Te olette vähän liian suulas, nuorukainen, sanoi uusi metsäpäällikkö, — mutta — pysyäksemme Jaakko Armitagessa — me tiedämme kyllä mikä hän on miehiään, ja ketä hän aikoinaan palveli. Ja sitäpaitsi — te sanotte tulleenne noutamaan kahta koiranpentua. Mitä tarkoitusta varten niitä tarvitsette? Sikoja paimentamaanko?
— Meillä on kyllä niin hyvä koira, ettei sen vertaista ole koko Uudessametsässä; mutta me haluaisimme pari kappaletta lisäksi, jos sattuisimme menettämään vanhan Turvamme.
— Niin hyvä koira, ettei sen vertaista ole koko metsässä? Hyvä — mihin se on hyvä?
— Metsästykseen tietysti.