— Hyvin tärkeitä, armollinen neiti, vastasi metsänvartija kumartaen.
— Ensiksikin minun on ilmoitettava, että hänen majesteettinsa
Kaarle-kuningas on paennut vankeudestaan.
— Hänen majesteettinsa paennut! huudahti Judit-neiti.
— Niin, ja hänen arvellaan piilevän jossain täällä lähettyvillä. Ei suinkaan hän ole Arnwoodissa?
— Hänen majesteettinsa ei ole tässä talossa. Mutta jos hän olisikin täällä, antaisin mieluummin repiä kielen suustani, kuin ilmaisisin kuninkaani — edes teille, Jaakko.
— Mutta minulla on teille muutakin sanottavaa, neiti — kahden kesken.
— Mene tiehesi, Agata! Ja katso, ettet jää oven taakse kuuntelemaan, vaan menet portaita alas.
Agata kiiti heti paikalla ulos huoneesta paiskaten oven kiinni jälkeensä.
— Kasvattamaton letukka! kivahti neiti Judit. — Jatkahan edelleen,
Jaakko.
Jaakko ilmoitti nyt, että Arnwood saattoi odottaa kutsumattomia yövieraita, ja että kartano oli joutuva tulen omaksi. Neidin oli siis heti lähdettävä pois, koska kaikki tenänteko lukuisaa ratsasjoukkoa vastaan oli turhaa.
— Poisko! toisti neiti Judit. — Huonosti soveltuisi minulle antaa muutamien raakojen sotilasten säikyttää itseni pakoon. Tapahtukoon mitä tahansa — minä jään tänne.