— Ei, tuli on sammutettu.
— Kuka minut pelasti?
— Nuori Armitage sen teki.
— Kuka? Armitage… Kuka hän on?… Ah niin, nyt muistan… Mutta missä on isä? Minä tahdon isäni luo.
— Hän on tuolla toisessa talossa.
Kate Stone koetti nousta jaloilleen, mutta hän oli vielä liian heikko ja voimatonna hän vaipui takaisin vuoteelle. — Minä en jaksa, hän voihki. — Isä tulkoon minun luokseni.
— Minä menen kyllä häntä noutamaan, lupasi Oswald jättäen Edvardin yksin nuoren tytön luo.
Herra Stone oli jälleen tullut tuntoihinsa, mutta hän oli enemmän kuollut kuin elävä, ja kun Oswald jo kaukaa huusi hänelle, että tuli oli sammutettu, vastasi hän äänellä, joka melkein hukkui itkuun ja nyyhkytyksiin: — Tuli! Tuli! Niin, mutta tyttäreni! Rakas lapsiparkani!
— Tyttärenne elää, herra Stone.
— Mitä sanotte? Hän elää! Missä hän sitten on?