— Hän on minun kotonani ja on lähettänyt minut noutamaan teidät luokseen.
Salamannopeasti metsäpäällikkö riensi Oswaldin tupaa kohti. Ovella seisoi Edvard, mutta häntä ei onnellinen isä huomannutkaan — hän etsi vain tytärtään, ja seuraavassa tuokiossa hän sulki pikku Katen syliinsä.
— Siinä sen näkee, sanoi Edvard hiukan myöhemmin Oswaldille. — Olipa onni, ettei kelpo Janemme suonut minulle pehmeätä vuodetta tänä yönä. Ellen minä olisi maannut kylmässä tallinlakassa, olisivat he kaikki kuolleet liekkeihin. Mutta kuulkaahan, minä sain muutamia pahoja palohaavoja käsivarteeni…
— Siihen kyllä tiedän neuvon. Odottakaa vähän. Ja Oswald meni noutamaan purkillisen voidetta, jolla hän siveli haavoja. Käsivarsi oli pahoin palanut, mutta voide lievitti tuskia.
— Saattepa nähdä, että herra Stone tulee olemaan kauhean kiitollinen teille, sanoi Oswald sitoessaan Edvardin kättä. — Hän tekee kaiken mitä voi palkitakseen uljaan työnne.
— Mutta juuri siksi tahdonkin päästä kotimatkalle niin pian kuin mahdollista. En tahdo ottaa vastaan mitään kiitokseksi… ja muistakaa Oswald, ettette ilmaise hänelle asuntoani… Olen pelastanut hänen tyttärensä — ja samoin tekisin pahimman vihamieheni tyttärelle, mutta minä en välitä kiitoksista ja palkinnoista. Hän on nyt kerta kaikkiaan keropää, ja senvuoksi en tahdo häntä palvella, vaikka hän kuinkakin pyytäisi ja tarjoaisi minulle metsänvartijanpaikkaa… ja sen hän kai tekee. Ei, kuten sanottu, minä lähden kotiin.
Oswald satuloitsi siis Kimon — Edvard itse ei kipeällä käsivarrellaan voinut sitä tehdä. — Näkemiin asti! huusi Edvard, ja niin molemmat ystävät erosivat tällä kertaa.
Kotona sai Edvard heti kuulla, että vanha Jaakko oli hyvin heikko ja oli häntä jo kauan hartaasti odottanut. Edvard jätti siis Kimon Alfredin huostaan ja riensi heti makuuhuoneeseen, jossa vanha metsänvartija lepäsi kuolinvuoteellaan.
— Jumalan kiitos, että tulit, sanoi Jaakko. — Halusin mielelläni tavata sinua ennen kuolemaani. Ja nyt katoavat voimani hetki hetkeltä — mutta minähän olenkin jo vanha mies.
— Oletteko vanhempi kuin kuusikymmentä vuotta? Oswald sanoi…