— Todella! vastasi Oswald. — Mikä on nimenne?
— Benjamin Wite, vastasi mies. — Minä palvelin Arnwoodissa aina siihen päivään asti, jolloin se poltettiin ja olen senjälkeen oleskellut täällä.
— Mikä toimi teillä nyt on?
— Olen tarjoilijana Tasavalta nimisessä ravintolassa.
— Oletteko hyvä ja seisotte tässä kärryjen luona, sillä aikaa kun minä pistäyn sisässä pikimmältään.
— Mielelläni, mutta sanokaahan ensin, hyvä metsävouti, kuinka olette tämän miekan saaneet?
— Selitän sen heti, kun tulen takaisin, vastasi Oswald.
Oswald riensi Edvardin luo kieltääkseen häntä tulemasta ulos, niinkauan kuin Benjamin oli pihalla.
— Voit olla oikeassa, Oswald, mutta kysy häneltä, tietääkö hän, missä tätini hauta on ja minne toiset palvelijamme ovat joutuneet. — Ehkä hekin ovat Lymingtonissa.
— Kyllä minä saan ongituksi häneltä kaikki, mitä hän tietää, luota siihen, vastasi Oswald. — Sitten hän palasi Benjaminin luo, jolle hän kertoi, että vanhan Armitagen pojanpoika oli ostanut miekan mestari Filipiltä.