— Meitä on liian vähän, poikani. Jos me voisimme puolustaa Arnwoodia, olisin minä ensimmäisenä sitä ehdottamassa. Ei, meidän täytyy tehdä niinkuin minä olen sanonut. Ajattele sisariasi! Meidän täytyy panna vaatteet kokoon ja kuormittaa ne minun kimoni selkään. Ja sitten pois täältä minun kotiini.
Alfred, jonka mielestä tämä oli vaihtelua heidän yksitoikkoisessa elämässään, suostui heti ehdotukseen.
Mutta Edvardia ei niinkään helposti saatu taivutetuksi lähtemään isäinkodistaan. Viimein hän kuitenkin suostui, ja he kokosivat tavaransa kiireesti. Mutta äkkiä hän muisti vanhan tätinsä, ja kuullessaan, että tämä oli päättänyt jäädä taloon, ei hänkään tahtonut jättää linnaa.
— Minä en lähde mukaanne! sanoi hän.
— Kuten tahdot! vastasi metsänvartija, — mutta sinun pitää ainakin seurata sisaruksiasi minun mökilleni, voithan sitten taas palata kotiin illalla. Taluta sinä Alicea ja Editiä, Alfred vie hevosta. Ja sitten, Edvard, kuiskasi Jaakko, — on vielä muuan seikka, jota en ole kertonut veljellesi ja sisarillesi: Uusimetsä vilisee ratsuväkeä; he ajavat kuningasta takaa. Senvuoksi et saa jättää toisia, ennenkuin minä tulen kotiin. Tässä ovat oveni avaimet. Pyssyni on ladattu ja riippuu uunin yläpuolella.
Juoni onnistui. Edvard lupasi pysyä pikku siskojensa luona, ja viimein he lähtivät liikkeelle pimeän yhä yltyessä. Kun he kulkivat Arnwoodin suuren kaariportin läpi, ravasi hevonen heidän ohitseen. Se oli Laukki. Ja kuka sen selässä istui? Benjamin; mutta hän ei ollut yksin, hänellä oli Martta mukanaan, ja valtava mytty, jota he kuljettivat, todisti kyllin selvään, että he olivat heittäneet Arnwoodille ja Judit-neidille ikuiset jäähyväiset.
Heti, kun lapset olivat lähteneet, meni Jaakko keittiöön, missä Agata ja keittäjätär niinikään touhusivat tavaroittensa kimpussa, hekin päästäkseen niin pian kuin mahdollista pakoon.
— Oletko tavannut neitiä, Agata? kysyi metsänvartija.
— Olen. Hän tahtoisi, että minä jäisin tänne ja seisoisin hänen istuimensa takana, jotta hän voisi ottaa vastaan sotamiehet arvonsa mukaisesti. Mutta minun täytyy tunnustaa, että ehdotus ei ole lainkaan mieleeni.
— Minne sinä lähdet?