Ja niin valssasivat he hoippuen rantalaiturille, jonka luona venhe oli.
Heidän onnistui saada purjeet kuntoon, vaikka vaivaloisesti se kävi.

Niin he läksivät ulos. Venheen keskellä oli reppurin laatikko. Sen päälle panivat he viinapullon.

Reppuri, joka ensi kerran oli saaristossa, istui ja tirkisteli saaristoon:

— Merkillistä, että minne tuleekin, on kiviä tiellä.

Tämä nauratti kivenhakkaajia.

Mutta nauru kaikui yhä heikommin. He tulivat yhä untelommiksi ja uneliaammiksi ja vajosivat vähitellen aasinuneen.

Kohta olivat he kaikki kolme pitkällään ja nukkuivat tuhdoilla. Venhe ajelehti miten tahtoi. Matka kävi Lysekilin päinvastaiseen suuntaan.

Pitemmän ajan kuluttua raapasi venheen pohja muutaman saaren rantaan.
Reppuri heräsi siihen ja kirkui:

— Pois näppinenne, peijakkaan pojat!

Hän oli nähnyt unta, että joukko poikasia raapi hänen laatikkoaan.