— Kippis! — huusi toinen, otti putelin ja joi. — Hyvästi kanssasi! —
Hän kiidätti pullon veteen.
— Ehkä kahlaamme maihin! sanoi toinen lopuksi. — Venhe seisoo kun seisookin.
Silloin he lähtivät. Reppuri otti häiriössä silmälasitkin nenältään.
Mutta laatikon otti hän oikein selkäänsä. Hän ajatteli:
— Kissa vieköön koko tämän seuran!
Sitten astuivat he kaikki veteen. Maalle oli vain pikkunen matka.
Yhtäkkiä keiskahti reppuri suin päin saveen. Laatikko mukana.
Siinä istui hän sitten kaislikossa ja voivotteli:
— Minun huivini ja minun paitani!
Toverit nauroivat ja auttoivat hänet taas jaloilleen. Niin tulivat he maihin. Kivenhakkaajat lauloivat ja hoilasivat, niin että lapset säikkyneinä juoksivat pitkien matkojen päähän.
Selvittyään siksi verran, että voivat jotakin päättää, sanoivat he:
— Nyt meidän kuitenkin täytyy saada ryyppy.