— Kuinkas teillä jaksetaan?
— Oh jaa, siinä se menee rehkiessä. Mutta tänä aamuna minä hölmistyin niin, etten ennen koskaan elämässäni.
— Miksikä niin?
— Niin, näes, minulla oli, kuten tiedät, puukkosaha — oikein hieno puukkosaha.
— Oliko se sitten niin merkillistä? — arveli Ernst ja veti lastun laudasta. — Puukkosahahan täytyy olla jokaisella puusepällä.
— Niin niin, mutta. Hm! Mutta minun puukkosahani oli oikein ekstra-hieno. Sellaista ei ollut koko näillä seuduilla.
— Sinä olet oikeassa. No, varmaankin joku pienokaisistasi on sen hukannut.
— E-ei, minä olen heiltä kysynyt. He eivät tiedä, missä se on. Joku muu sen varmaan on ottanut.
— Kuka tuo olisi?
— Niin, en tiedä.