— Sinä olit eilen meillä. Ja kun läksit oli saha poissa.

— Minulla ei ole, kuuletko —!

— Pistäysin ulkona, mutta sinä olit sisässä, jokin pennuista kaatui kumoon ja loukkasi itseään. Ei kukaan voi tietää, mitä sinä teit sillä aikaa.

— Vaikene!

— Minä sanon vaan, mitä luulen.

— Sinä roisto! — kirkui Ernst ja hyökkäsi hänen päälleen.

He ottelivat oikein hengen edestä, mutta Hans oli heikompi, ja Ernst hänet piankin voitti, potkaisi oven auki ja viskasi hänet ulos, niin että Hans vierähti nenälleen.

— Elä tule koskaan takaisin! Sillä silloin saat uuden pyöräyksen.

Hans nousi häpeissään ja pyyhki likaa vaatteistaan.

— Saammepahan nähdä — vinkui hän hengästyneenä. Sen jälkeen lippasi hän tiehensä mäen taa. Herra avita, millaiset nyrkit Ernstillä oli… Hän katosi viidakkoon.