Ernst sulki oven ja seisoi jonkun aikaa mietiskellen.
— Herrajumala, ettei vanha koskaan unhoitu! Jos on pahaa tehnyt, riippuu se niskoilla koko elämän ijän. Anna-Reetta! — huudahti hän. Ja niin meni hän vaimolleen kertomaan. Mutta tämä lohdutteli ja sanoi:
— Hans ei voi tehdä mitään.
— Minä en ole ottanut sahaa.
— En minä sitä luulekaan.
Ernst tarttui vaimonsa kaulaan ja siinä riippuen sanoi hän:
— Sinä olet koko pitäjässä ainoa, joka uskot hyvää minusta.
* * * * *
Hans kulki mietiskellen. Mitä pahaa tekisi hän Ernstille?
Hänen nokkaansa kirvelöi pyöräyksen perästä.