— Se on päivän selvää — arveli Hans ja valmistautui lähtemään.
— Minne matka?
— Tyhjänpä saa Eriksson tietää eikä sitä. Hyvästi! Jos en saa puukkosahaani takaisin, niin ostan uuden. Mutta minä luulen pääseväni.
Niin riensi hän pois puodista.
Mutta Eriksson jäi seisomaan partaansa sivellen.
— Miksi en voinut vaieta?
Niin tuli muudan kaupanteolle.
* * * * *
— Seuraavana päivänä pysähtyivät nimismiehen vaunut Erikssonin asunnon edustalle. Nimismies tahtoi puhua hänen kanssaan kahden kesken. He menivät muutamaan kamariin ja sulkivat oven jälkeensä.
Erikssonilla pitäisi olla väärä raha takanaan. Nimismies tahtoi saada sen.