— Väärä raha! — huudahti Eriksson. — Onko minulla joku väärä raha? Enkö minä ole kunniallinen mies?
— Ette se olekaan te, joka sen on väärentänyt. Mutta minä vaadin sen nähdäkseni.
— Älkää uskoko Hans'ia!
— Minä en sano, kuka ilmiantaja on. Älkää nyt vastustelko.
— Sitä rahaa saa vallesmanni etsiä.
— Niinkö? Hm.
Nimismies oli vaiti. Alkoi sitten puhua muista asioista.
— No, rakas Eriksson, kuinka kaupat huristavat?
— Oh. huonosti. Tänne on tullut niin monta puotia paikkakunnalle. Toista oli ennen — silloin olin yksin. Mutta nyt minä varmaankin saan kohta lyödä rukkaset lautaan. Kaikki kallistuu, kansa valittaa ja nyplii lanttejaan.
— Eli tekee vääriä, niin.