Ensin ei kukaan vastannut tervehdykseen, mutta viimeinkin sanoi
Katrinan isä:

— Hyvää päivää! Sinäkin olet liikkeellä?

— Täällähän on häät, ja minä ajattelin käydä tervehtimässä morsianta — sanoi Gert.

Samassa astui hän Katrinan luo ja otti häntä kädestä.

— Hyvää päivää, Gert, ja tervetuloa!

— Kiitos siitä sanasta!

— Hyviä ystäviä olemme me aina olleet, ja nyt voit sinä hyvin istua alas ja saada osasi hääruoasta.

Katrina sanoi sen niin sävyisästi ja siivosti, ja Gert katsoi häneen lempeämmin kuin koskaan ennen.

He eivät vielä olleet lopettaneet päivällisiä, ja kun Gert nyt kiitti ja istui alas muiden mukana, alkoi kaikki olut ja viina, jota he olivat saaneet, tehdä heitä yhä puheliaammiksi.

— Sinä et ollut kirkossa, sinä — sanoi eräs.