— Minun olisi pitänyt olla siellä, tarkoitat sinä. Niin minäkin.
— Katrina oli niin kaunis seistessään alttarilla — hymyili toinen.
— Kaunis hän on aina ollut, sen minä kyllä tiedän — vastasi Gert painolla.
— Sinä olet aina hänestä paljon pitänyt — letkautti kolmas.
— Kuuluuko se sinuun? — tuumi Gert, ja heitti puhujaan silmäyksen, joka pani vaikenemaan.
— No, no — varoitteli Katrinan isä.
— Olli oli varmaan myöskin kaunis? — kysyi Gert pilkallisesti.
— Hänellä on rahoja päällisiksi — arveli joku.
— Jumal’aut, hänell' on. — Ollin isä ryiskeli hyvinvoivan näköisenä.
— Morsiusparin malja sitten! — kohotti Gert lasin ja nyökäytti
Katrinalle, joka aivan hehkui punaisena.