Samassa kuului äidin käheä, kimeä ääni tuvasta:
— Frans!
Hän vastasi kärsimättömästi:
— Niin!
Äiti kutsui häntä sisään. — Mitähän hän taas tahtoi? Aina olisi hänen pitänyt jotakin tehdä, kiitosta hän ei saanut koskaan. Hän hoiti koko talouden, heinän kulotuksesta sikolättiin saakka, mutta hänellä oli sellainen äiti, ettei hän voinut saada armastansa omakseen.
Äiti tahtoi, että heidän pitäisi mennä myllyyn jauhoja hakemaan.
— Näin myöhään! — murisi Frans. — Voimmehan sen tehdä huomennakin.
— Laiskuri! — huusi äiti. — Tuos' on säkki!
— Pekka ei ole myllyllä — koetti Frans vastustella.
— Tuuleehan nyt.