— Ja kynnet — liitin minä.
— Nyt se voi kohta käydä.
— Se kasvaa päivä päivältä.
— Sillä on oikein miellyttävät silmät.
Mutta silloin piti meidän nauraa…
Ilomme ei ollut pitkällinen.
Muutamana päivänä kuulin rengin sanovan isälle, että vasikassa näkyy sairauden oireita, jonkatähden se täytyy lopettaa.
Ikävää oli rengistä täyttää tämä työ. Nyt olivat asiat kahta hullummin.
Elin oikein laihtui.
Hän kaunistui. Minä sanoin sen hänelle. Mutta silloin aivan kuin piaanon ääressä, hän — punastui — ja minä menin sanaakaan sanomatta huoneeseni.
Otin asian omalta kannaltani ja aloin hyräillä erästä laulua.