— Tanssikaamme toisten luokse — rukoili hän epätoivoisena.
— Ei, minä tahdon tietää sen — tuskaili Gert. — Minä tahdon tietää sen.
Rahojen tähdenkö sinä, sano?
— Anna minun olla, Gert. Jätä minut!
— Rahatko olivat siihen syynä! Sinä et voi katsoa minua silmiin.
— Elä tee mitään hullutuksia, Gert. Minä oli pakoitettu, minä olin pakoitettu!
— Saatana soikoon! — kirkui Gert.— Ja sinusta kun minä uskoin niin paljon hyvää.
— Ei se ollut minun syyni. Isä sen niin tahtoi…
— Mutta sinä suostuit siihen!
— Me olimme niin köyhiä, Gert.
— Siitä minä viis, mutta minä pidin sinusta, ja sinun olisi pitänyt tulla minulle, kuuletkos.