— Minä pidän sinusta, Gert. — Se tuli niin kauniisti ja hiljaisesti.
— Ah, sellainen siunattu tyttönen kuin sinä olet!
— Tanssikaamme nyt toisten luo, äläkä virka mitään.
— En, en.
— Voimmehan tavata sitten toisiamme monta kertaa, tiedän mä.
— Kyllä, kyllä.
Gertin silmät loistivat, kun he tanssivat takaisin toisten luo.
— Te teitte oikein aimo kierron — arveli Olli hieman harmistuneena.
— On niin hauska tanssia — vastasi Gert. Ja hänen silmänsä eivät eronneet Katriinasta.
— Niin se on, niin se on nuorena ollessa — myönsi Katrinan isä.