Illalla tuli hän takaisin. Ja nyt puhui hän suunsa puhtaaksi. Hän oli ollut kalastusrannikon nimismiehen puheilla kuulustelemassa, voisiko hän saada itselleen tonttimaata synnyinkalliollaan. Siellä oli eräs saatavissa.
— Ja nyt muutan minä — sanoi hän. — Minä olen väsynyt maahan.
Silloin alkoi poika nauraa hohottaa.
— Haluatteko niin, isä? Eihän ole kauvan siitä kuin tulimme tänne.
— Minusta kyllin kauvan.
— Entäs tupa?
— Sen otamme mukaan.
Seutukuntalaiset saivat suuret silmät kun tupaa ruvettiin alas repimään. Mutta puretuksi se tuli, ja pian tulikin. Se vedettiin kuormissa vuonolle, ja niin purjehtivat isä ja poika kalastajakylään.
Kun ukko sai nähdä meren, kostuivat hänen silmänsä, ja poika laski leikkiä:
— Luulen, että suolavesi tekee pahaa isän silmille.