’Mitä näet, Sören?’ huusin minä hänelle.

’Näen majakkatulen!’

’Millaisen tulen?’ kysyin minä.

’Punaisen ja valkoisen!’

’Hyvä on!’ sanoin minä.

Sitten kuulin hänen mylvivän apua, ja minusta tuntui, kuin olisi etäältä kuulunut vastaus.

’Nyt sieltä tulee’, sanoin minä Jensille, joka seisoi vieressäni.

’Jo on aikakin!’

Jäseneni vapisivat vilusta, samoin Jensin.

Mutta se seikka, että ihmisiä oli lähellä, merkitsi jo edullista käännettä.