"Olin niinkin."
"Kirvesmiehenä?" — Tom nyökäytti päätään — "Ja pötkitte minulta karkuun Hapaissa?"
Tom karahti punaiseksi korvia myöten, mutta veitikkamaisesti hymyillen hän vastasi:
"Ja te olitte jo saamaisillanne minut kiinni, sillä minua ajamaan lähetetyt alkuasukkaat olivat pari kertaa aivan kintereilläni. Viisitoista tuntia olin kerran hirveässä rankkasateessa palmun latvassa."
"Neljäksi päiväksi jäin silloin teidän tähtenne ankkuriin sen kirotun saaren luo. Neljän päivän saaliin menetin ja lisäksi sain sitten koko loppumatkan tulla toimeen kirvesmiehellä, joka oli oikea pässinpää."
"Oli väärin tehty", myönsi Tom rehellisesti, "mutta maa oli niin hymyilevän ja viekoittelevan näköinen, ja te tiedätte itse, miten raaka ja puolueellinen ihminen teidän silloinen ensimäinen harppunamiehenne oli. Hän sai meidät kaikki epätoivoon ja useimmat karkaamaan laivasta, kun vain tarjoutui vähänkään tilaisuutta siihen."
"Se ei kelpaa puolustukseksi, — mikä olikaan nimenne?"
"Tom Burton."
"Niin, niin — Burton. Te olitte sitoutunut minulle koko matkaksi. Te olitte velvollinen jäämään laivaan yhtiön ja tovereittenne tähden. Tiedättehän, että valaanpyytölaivan koko miehistö on osallinen saaliiseen. Mutta pyyntiä ei voi harjoittaa, jos laivasta poistuu tärkeimmät henkilöt, joita ovat kirvesmies ja tynnyrintekijä. Laivalla kiertelisimme meriä suotta, jos eivät veneet lähtisi liikkeelle ja pääsisi pyyntipaikoille. Veneitten kunnossapito on tärkeimpiä seikkoja valaanpyytölaivalla, ja senpä vuoksi juuri kirvesmiehiä tarvitaan. Heti kun he rikkovat sopimuksensa, asettavat he vaaranalaiseksi koko pyynnin, tuottavat laivayhtiölle, joka on varustanut laivan, suunnattoman tappion, ja riistävät; myöskin miehistöltä, kaptenista alkain aina laivapoikaan asti, ansion mahdollisuuden. Emmehän huviksemme harhaile kolmea neljää vuotta milloin jääröykkiöiden keskessä, milloin tällaisessa auringonpaahteessa jättäen kotimme ja perheemme."
"Olette aivan oikeassa, kapteni", sanoi Tom, joka nyt oli totinen ja kalpea. "Usein on kuitenkin syytä päälliköissäkin, jotka käyttävät väärin valtaansa. Tiedän kyllä, että tällaisella laivalla samoin kuin sotalaivallakin täytyy ehdottoman kuuliaisuuden vallita, muuten laiva ja sen miehistö on perikadon oma. Mutta nuo herrat — kuten teidän entinen harppunamieskin — luulevat että he voivat tehdä alamaisilleen mitä haluavat — vastustaahan ei heitä kuitenkaan rohkene kukaan, ja he käyttävät väärin valtaansa laivan vahingoksi yhtä hyvin kuin ne alamaisetkin, jotka tällaista heille vaivaloiseksi ja sietämättömäksi käynyttä isännyyttä pakenevat karkaamalla."