Veneet laskettiin siinä tuokiossa vesille, miehet hyppäsivät veneisiin. Ainoastaan ensimäinen harppunanheittäjä vitkasteli vielä. Hän oli mennyt kaptenin luo ja sanoi hiljaa:
"Kyllä minulle olisi mieluisampaa, että tuo skotlantilainen veisi minut maihin. Minä en ymmärrä noitten ihmisten kieltä."
"Saatte pitää huolen siitä, että tulette toimeen", vastasi kapteni yhtä hiljaa. "Skotlantilainen jää laivaan, antakaa se kolmannelle harppunamiehelle, Mr. Elgers'ille tiedoksi."
Harppunamies ei vastannut siihen mitään, mutta hänen hämmästyneen katseensa, jonka hän suuntasi skotlantilaiseen, ymmärsi Tom heti. Vaan hän päätteli, että kapteni ei kuitenkaan uskaltane niin monen vuoden perästä harjottaa väkivaltaa häntä kohtaan. — Vaan jos hän kuitenkin tekee minkä uhkasi? Kuka täällä aavalla merellä estäisi häntä siitä tai ottaisi huostaansa turvattoman?
Epäluuloisena loi hän silmäyksen kannelle, mutta varoi näyttämästä pienintäkään pelkoa. Häneltä ei jäänyt huomaamatta, että ensimäinen harppunamies vaihtoi nopeasti muutamia sanoja kolmannen harppunamiehen kanssa, ennenkun meni veneeseen, ja tuo lennätti samoin häneen ylös laivaan hämmästyneen silmäyksen. Hän tiesi nyt olevansa vanki, — mutta mitä tehdä? Ei voinut ajatellakaan pakenemista kanotilla — hän oli äsken nähnyt, miten paljon nopeammin merimiehet olivat kulkeneet hedelmillä kovasti kuormitetulla veneellään. Kevyt, tyhjä vene olisi saavuttanut heidät, ennenkun olisivat loitonneet kahtakaan veneen mittaa. Entä väkivaltainen vapauttaminen? Tällä puolen saarta oli ainoastaan kolme kanottia, ja mitä olisivat aseettomat saarelaiset voineet toimittaa laivan miehistöä vastaan, vaikkakin he olisivat tahtoneet taistella hänen puolestaan? — Ainoaksi mahdollisuudeksi jäi saada alkuasukkaat pidättämään panttivankina molempien veneiden miehistön tai ainakin päällysmiehet, kunnes hän itse pääsisi takaisin. Mutta silloin täytyi hänen lähettää kanotti maihin.
Kapteni oli puhunut myöskin laivaan jääneen harppunamiehen kanssa peräkannella ja laskeutui nyt kajuuttaansa jättäen entisen karkulaisen näennäisesti itsekseen ja omiin valtoihinsa. Mutta Tom tunsi liiankin hyvin ankaran kuuliaisuuden valaanpyytölaivalla. Ainoaksi pelastuksen mahdollisuudeksi jäi päällysmiesten vangitseminen rannalla, ja Tom päätti panna sen käytäntöön niin pian kun suinkin.
Alohi seisoi laivanlaitaa vasten poltellen sikariaan aavistamatta vähintäkään vaaraa ja tarkasteli laivan monimutkaisia ristiin rastiin kulkevia köysiä. Tom lähestyi häntä ja sanoi hänelle hillityllä, mutta tuskan valtaamalla äänellä:
"Alohi, valkoiset miehet tahtovat pidättää Tomon laivalla!"
"Mitä!" huudahti Alohi hämmästyneenä.
"Hiljaa! Älä anna kenenkään huomata, että olen hiiskunut sanaakaan sinulle siitä. Mutta kun saat minulta käskyn soutaa maihin, niin kiitäkää niin nopeasti kuin voitte, ottakaa huostaanne tuolla rannalla heti se mies, joka tänä aamuna toi merimiehet maihin, toimittakaa hänet jonnekin sisälle älkääkä antako häntä pois, ennenkun minä olen taas maalla teidän joukossanne."