Veneet eivät olleet vielä puolilastissakaan, kun toinen harppunamies, joka piti silmällä toista jonoa, huomasi lipun laivalla ja huomautti siitä esimiehelleen.
"Tuhat tulimmaista" huusi tämä, "siellä on tapahtunut jotakin! — Veneisiin miehet — nopeasti — meidän täytyy ensin nähdä mistä on kysymys — veneisiin, sanon minä!" — "Entäs puut?" kysyi toinen harppunamies. — "Toimittakoot nuo laiskurit ne sillä aikaa rantaan", huusi edellinen. "Sen vertanen liikunto on heille perin terveellistä."
Kun miehet totellen käskyä hyppäsivät paikoilleen, jäivät saarelaiset katselemaan ihmeissään, minkä vuoksi he niin äkkiä keskeyttivät työnsä. Harppunamies antamalla merkkejä käski saarelaisten keskeyttämättä kantaa puita, kunnes hän tulee takaisin. Mutta saarelaiset arvelivat keskenään, että jos hän ylimalkaan tulee takaisin, niin on silloin kylläkin aikaa, ja he keräytyivät rannalle katselemaan veneitä, jotka niin nopeasti työnnettiin vesille. He olivatkin oikeassa, eihän heidän tarvinnut etukäteen laahata enempää puita, ja jos valkoiset tahtoivat saada loput, tulisivat he kylläkin takaisin. Mutta jos he eivät tulleet, hyvä, silloin toi Tomo puihin vaihdetut tavarat.
"Tuhat tulimmaista, vieläkin kerran!" sanoi harppunamies, joka seisoi pienimmän veneensä keulassa penkillä ja koetti tähystellä laivaan päin, "tahtoisin vain tietää, mitä ukolla on tekeillä. Jos hän olisi antanut meidän olla vielä neljännestunnin, olisi meillä ollut täydet kuormat. Mutta nyt pitää soutaa taas uudelleen tänne taikka heti ensimäisen saaren rantaan. Aina muka tulee säästää aikaa, ja niin sitä enemmän tuhlataan." —
"Arvelenpa, että on tapahtunut jotakin tuon uuden miehen tähden", naurahti perämies.
"Mutta tuon yhden miehen ja parin punanahkaisen pojan kanssa pitäisi toki kahden- tai kolmentoista miehen tulla hyvin toimeen", murahti merimies purren puoleksi hampaittensa väliin kirosanan. "Se on yleensä laiskaa joukkoa, ja minä tahtoisin — mutta mitä se minuun kuuluu. — Mitä hän tekee, vastatkoon myöskin."
Kun he lähenivät riuttojen suuta, vanha harppunamies huomasi pakolaiset, jotka juuri soutivat hurjaa vauhtia suun ohi.
"Lempo soikoon", — huusi hän, "tuolla menee kanotti! — Kiskokaa pojat, että pääsemme perässä. Minkä hiton vuoksi eivät he ole lähteneet laivasta veneellään ajamaan takaa kanottia?"
"Ehkäpä ovat tulossa, mutta me emme voi vielä nähdä täältä", tokasi väliin perämies.
"Hiiteen nuo puut!" noitui taas harppunamies. "Ne estävät soutajia, heittäkää nuo roskat mereen — älkää kuitenkaan vielä — kunhan ensin pääsemme aavalle, että voimme saada yleissilmäyksen paikasta."