"Ohjaa siis suoraan tyrskyihin!" vastasi Tomo epätoivossaan. "Sinne he eivät uskalla seurata, ja parempi kuolla kuin tulla vangiksi." — "Ei täällä kuolemaan!" huusi huolestuneena Alohi vastaukseksi — "meidän kaikkien tähden ei täällä. Riutat ovat tuolla takana teräviä ja niitä on leveälti. Meidän ruumiimme menisivät pirstaleiksi, ennenkun ne pääsisivät rantavesille."
"Silloin olemme mennyttä miestä", murahti Tom koleasti. Samalla rupesi kanotti taas kiikkumaan varomattomasta liikkeestä. Nuo kolme soutajaa olivat pakotetut heittämään ponnistelunsa, ja samassa hetkessä porhalsi veneen keula heihin kiinni.
"Tule tänne, mies, äläkä yritä enää mitään hyödyttömiä mahdottomuuksia", sanoi harppunamies pikemmin melkein ystävällisesti kuin tylysti. "Sinä näet, että et pääse pakoon, hyppää veneeseen ja anna punaihoisten poikasten soutaa edelleen kanottiaan Jumalan nimessä."
"Millä oikeudella hyökkäätte te avonaisella merellä minun kimppuuni?" huusi skotlantilainen vihaisena. "Oletteko te merirosvoja, jotka kiristätte palvelukseenne?" —
"Sopikaa siitä ukon kanssa", vastasi levollisesti harppunamies, "minun tehtäväni on vain ottaa teidät kiinni".
Laivamiehet olivat käyneet kiinni kanottiin, ja harppunamies ojensi kätensä tuota onnetonta kohti.
"Totta tosiaan, minun käy sääliksi", lisäsi hän hiljaa, "mutta kuka kumma käski teidän astua suoraan suden suuhun. Mutta iloinen olla pitää, vaikka sydän märkiä juoksisi. Pahimmassa tapauksessa uhkaa teitä vain kymmenen tai kahdentoista kuukauden ero saarestanne. Silloin on meillä jo laiva täydessä lastissa. Ja sehän on itsestään selvää, että kapteni saattaa teidät takaisin tänne."
Tom Burton seisoi hetkisen epäröiden horjuvassa kanotissa. Vielä voi temmata itsensä irti ja etsiä tyrskyissä kuolemansa — Mutta elämänhalu pääsi hänessä kuitenkin voitolle. Laivalla ehkä oli vielä pelastumismahdollisuuksia.
"Voi hyvin, Alohi", puheli hän ojentaen langolleen kättä, "vie terveiseni sisarellesi, ja sano hänelle, mitä olet nähnyt. Kun leipähedelmä toistamiseen kypsyy, olen minä toivottavasti taas täällä — ehkä jo aikaisemminkin", — lisäsi hän hammasta purren.
"Alohi ei mene Tubuaihin takaisin", sanoi saarelainen levollisesti heittäen aironsa kanottiin ja nousten seisoalle istuimeltaan. "Anahona vieköön kanotin takaisin. Minä jään sinun kanssasi."