"Sinä tahdot tulla meidän kanssamme?" Alohi nyökäytti vain päätään vastaukseksi.
"Mitä hän sanoo?" huusi harppunamies.
"Hän ei tahdo jättää minua, saako hän tulla mukaan?"
"Sepä tietty, hyvä ystävä", naurahti merimies iloisena saadessaan yhden miehen lisää laivaan, "ja me pidämme huolta siitä, että hänestä tulee kelpo merimies. Mutta nyt reippaasti — meitä kulettaa virta mukanaan tyrskyjä kohti. — Tulkaa tänne, Tom. — Antakaa minun pitää huolta siitä, että ukko ei tule teitä kohtelemaan pahasti."
Alohi vaihtoi vain pari sanaa maanmiehensä kanssa ja astui sitten ensimäisenä veneeseen. — Tom seurasi häntä hitaasti. Airot pantiin taas käyntiin, vene pyörähti ympäri, ja samalla kun kanotti, jota nyt souti vain yksi saarelainen ohjasi kulkunsa riuttojen suuta kohti viedäkseen alkuasukkaille tuon surullisen sanoman, soutivat valkoihoiset hyvillä mielin Lucy Evans'ia kohti.
Heitä mahtoi säälittää mies poloisen vangitseminen, ja monet näkivät siinä oman kohtalonsa, jos he yrittäisivät tuota aina ja alati suunniteltua karkaamista, mutta toisakseen olivat he hyvilläänkin. Kun kerran olivat valaanpyytölaivassa, niin olisi heille kirvesmiehen puute pian tullut tuntuvaksi, jopa olisi sen täytynyt lopulta vaikuttaa haitallisesti pyyntiin, jolloin olisi vähentynyt heidän ansionsa. Itsekkäisyyshän kuitenkin kerta kaikkiaan hallitsee maailmaa.
Kauhea tunne valtasi Tomin noustessaan taas laivaan, missä hänet otti vastaan äsken petetty kolmas harppunamies jotenkin epäystävällisesti kiroten ja manaten häntä. Sitävastoin kapteni käyttäytyi aivan rauhallisesti. Hän ei tahtonut kostaa miehelle hänen nyt yrittämäänsä ja oikeutettua pakoansa kovin sanoin tai rangaistuksella.
Mutta Tom ei ollut halukas alistumaan aivan kärsivällisesti kovaan ja mielestään kohtuuttomaan kohtaloonsa. Kapteni ei voisi ainakaan myöhemmin puolustaa itseään sillä, ettei olisi tiennyt, mitä hän teki riistäessään hänet perheestään ja nykyisestä kotimaastaan. Odottamatta sen vuoksi mitään käskyä hän heti, kun oli noussut laidan yli laivaan ja vastaamatta edes katseella kiihoittuneen kolmannen harppunamiehen katkeriin syytöksiin, astui kaptenin luo. Tämä seisoi perämiehen vieressä silmät purjeisiin kiintyneenä ja jaellen miehistölle käskyjä.
"Kapteni Rogers." —
"Aha, Mr. Burton — taas laivalla? Teidän täytynee ensi töiksi ryhtyä korjaamaan vene, jonka te säritte kiirehtiessänne maihin. Me tarvitsemme sitä välttämättä."