"Niinpä niin, sepä tietty", sanoi Tom. "Mutta nyt me olemme taas rannalla ja tuolla ovat myöskin teidän miehenne. Te voitte siis olla levollinen."
"Jumalan kiitos", mutisi harppunamies ilahtuneena aivan kuin joku odottamaton onni olisi tapahtunut hänelle.
Nyt alkoi hedelmäkauppa, jota merimiehet jo johtivat tekemällä eleitä ja näyttämällä tupakkaa, veitsiä, paitoja ja muita tavaroita, jotka heidän mielestään olivat välttämättömiä. Tuoreita vihanneksia ja myöskin hedelmämehua saavat merimiehet laivasta ruoka-annoksina kerpukin estämiseksi, mutta appelsineja, ananas- ja muita mehukkaita hedelmiä täytyy heidän itselleen hankkia ja panna astioihin, jos he matkalla tahtovat saada niitä.
Alkuasukkaat olivat touhussa tuodessaan kaikki tavaransa rantaan, missä laivamiehet heti ottivat tavaran vastaan ja sijoittivat veneisiinsä. — Intaha oli myöskin tullut rantaan tuoden miehelleen sen, mikä hänellä oli valmista työtä, ja veneen perämies, muuan nuori amerikalainen, oli jo vaihtanut osan tavaroista. Jäljelle jääneen osan antoi Tom panna veneeseen kaptenille samoin kuin muille päällysmiehille tarjolle.
"Minä tahdon mennä isän kanssa", sanoi hänen pieni poikansa, kun isä nosti hänet ilmaan ja suuteli häntä, "minä tahdon myöskin nähdä tuon suuren kanotin tuolla".
"Ei se käy päinsä, sydänkäpyseni", rauhoitti isä häntä, "siellä sinä olet vain tiellä, ja äiti olisi levoton sillä aikaa".
"Jätä hänet tänne", pyyteli vaimo, "minä tahtoisin, ettet sinäkään menisi, Tomo. — Kun minä näen sinun menevän tuollaisessa veneessä, niin tuntuu minusta aina, ettet enää palaa, vaan menet takaisin kotimaahasi — ja miten silloin kävisi Intahan ja lasten?"
"Älä pelkää", nauroi mies. "Olenhan käynyt jo monessa laivassa ja tunnenhan tuon elämän liiankin tarkkaan. Minä tiedän, mitä he voivat tarjota minulle ja mitä minä täällä omistan. En ole sellainen hullu, että jättäisin sinut ja nuo pienet veitikat pulaan. Muuten tulee sinun veljesi Alohi mukanani laivaan. Minä toivon saavani tällä kertaa rahaa niin paljon, että voin ostaa heimonpäämieheltä koko kokospuutarhan, joka on meidän maatilamme takana. Sitten me tulemme rikkaiksi yksistään sillä kokospähkinäöljyllä, minkä minä voin vuosittain sulattaa."
"Tulkaa veneeseen!" kuului harppunamiehen ääni, joka jo oli asettunut paikalleen veneessä. Tom hyppäsi veneeseen, Alohi ja eräs toinen saarelainen astuivat kanottiinsa saattaakseen venettä laivaan, kuten oli sovittu, ja pian vaahtosi vesi näitten kahden pienen aluksen keulassa, kun ne kiitivät riuttojen salmen suuta kohti.
Molemmat saarelaiset panivat parhaansa pysyäkseen europalaisen veneen rinnalla ja ponnistelivat niin, että hikikarpalot valuivat otsalta. Laivamiesten pitkät airot olivat kuitenkin voimakkaammat kuin kevyet kanotin melat, ja ennenkuin oli tultu riuttojen kohdalle, oli laivanvene päässyt ainakin kolmesataa askelta edelle. Kun saarelaiset lopulta huomasivat, että he eivät voineet pysyä valkonaamaisten rinnalla, heittivät he soutamasta levätäkseen kunnolleen, pyörittivät itselleen sikarin vasta ostetusta tupakasta, jonka he käärivät kuivan bananilehden liuskoihin, ja ottivat tulta hieromalla kahta kuivaa guiavenpuun palasta.