Veneestä oli jo saatu tavarat laivaan ja venettä nostettiin paraillaan nostokoukulla kannelle, kun saarelaiset taas tarttuivat airoihin ja lähtivät soutamaan hiljalleen laivalle.

Lucy Evans oli erinomaisesti varustettu laiva, mutta pitkän matkan ja vasta saadun saaliin takia, mistä vielä oli näkyvissä jälkiä kannella, oli se melko pahassa siivossa. Merimiehet juoksivat touhussa ottaessaan vastaan hedelmiä ja tuoreita kasviksia ja viedessänne varastohuoneeseen sekä ripustaessaan ananashedelmät ja bananit kannelle. He olivat villin ja intohimoisen näköistä väkeä.

On näet niin, että miehet, jotka vuodesta vuoteen ovat tekemisissä ihran ja silavan kanssa, eivät ole niinkään halukkaita huolehtimaan puhtaudestaan, mikä täällä olisi monta vertaa tarpeellisempaa kuin maalla, ja tässäkin suhteessa oli kaptenilla ollut niin paljon harmia väestään, että hän oli jättänyt sikseen yrityksensä kasvattaa heistä kunnollisia merimiehiä. Ainoastaan silloin tällöin ripitti hän perinpohjin ja hetkiseksi kevensi sydäntään kiroten ja vannoen välittämättä kiroussanojensa luvusta ja laadusta.

"Teillä näyttää todellakin olevan jotensakin niukalti väkeä", sanoi Tom harppunamiehelle, katseltuaan jonkun aikaa elämää kannella, "jos nimittäin tässä ovat kaikki, jotka näen täällä kannella".

"Olette oikeassa", sanoi äkäisenä harppunamies, "tässä on koko joukko, ja joutavampaa räätäleistä, suutareista ja karanneista kisälleistä kokoontunutta sakkia on tuskin milloinkaan sattunut yhteen kunnolliseen laivaan. Työllä ja vaivalla olemme me kahden vuoden kuluessa saaneet opetetuksi heidät soutamaan. Kesti kokonaisen vuoden ennenkun he vetivät yhtaikaa. Kun olimme ankkurissa Beringin salmessa erään toisen laivan läheisyydessä, hävetti meitä lähettää venettä vesille ja niin menetimme monta valasta. Mitä purjeitten hoitoon tulee, niin tuskin osaavat nuo vaivaiset vielä nytkään reivisolmua tehdä."

"Kyllähän he kumminkin kykenevät silavaa keittämään", naurahti Tom. "Kunhan muut tekevät tehtävänsä."

"Niin muut? —"

"Harppunanheittäjiä ja veneenperämiehiä on kyllä täysi luku — yksi perämies makaa tuolla alhaalla sairaana — mutta meillä ei ole yhtään kirvesmiestä eikä seppää, ja ensimäinen tynnyrintekijämme on myöskin pötkinyt tiehensä Hapaissa. Todellinen kirous lepää tämän vanhan rähjän yli. Jos meiltä vielä vahingoittuu muutamia veneitä, niin täytyy meidän toden totta laskea maihin jossain Amerikan rannikolla. — Mutta tuollahan tulee teidän kanottinne — pojat eivät pidä kiirettä. — Näyttävät olevan laiskaa väkeä, nämä saarelaiset!" —

"Hyvänen aika, kuka voi heitä siitä soimata?" sanoi Tom naurahtaen. "Luonto antaa täysin käsin heille kaikki, mitä he tarvitsevat, niin ettei heidän olisi pakko edes liikahtaa paikaltaan. Muuten ovat he kylläkin vilkkaita sellaisessa hommassa, mikä heitä todella jonkunverran huvittaa, ja luulen että he kykenevät innostumaan ja tulistumaankin, kun niikseen sattuu. Mutta eikö tuolla tule teidän kapteninne? Mikä hänen nimensä on?" —

"Rogers —. Ette kai te tarvitse kanottianne, sillä minä olen vakuutettu, että hän lähettää heti veneet takaisin noutamaan puita."