Ferdinand (ottaa lasin, panee sen pöydälle ja kääntyy vilkkaasti Milleriin päin). Vähällä olin sen unhottaa! — Saisinko sinulta pyytää yhtä asiaa, rakas Miller? Tahdotko minulle pienen palveluksen tehdä?
Miller. Vaikka kymmenen! Mitä se on?
Ferdinand. Minua odotetaan kotona ruoalle. Kova onni saattoi minut pahalle tuulelle. Minun on nyt aivan mahdotoin mennä ihmisten joukkoon. — Menisitkö isäni tykö ja sanoisit, ett'en tule?
Loviisa (säikähtää ja sanoo sukkelasti). Voinhan sen minäkin toimittaa.
Miller. Sinäkö presidentin tykö?
Ferdinand. Ei sitä tarvitse hänen itsensä luo mennä, sanot vaan sanottavan palvelijoille etu-huoneessa. — Tuoss' on kelloni kanssasi, että uskovat sinua. — Minä olen täällä vielä palatessasi. — Pyydä vastuuta.
Loviisa (hyvin hätäytyneenä). Enkö sitä minä voisi toimittaa?
Ferdinand (Millerille, joka juuri on lähtemässä). Elä vielä mene!
Täss' olisi vielä kirje isälleni, joka tän'iltana tuotiin minulle. —
Kuka-ties painavia asioita. — Sen viet yhdellä tielläsi sinne.
Miller. Hyvä, herra paroni!
Loviisa (riippuu hänessä, kauheasti peljästyneenä). Vaan, isä, voisinhan minäkin hyvin hyvästi nuo asiat toimittaa! —