Miller. Yksinäsi ei sinua, tyttäreni, voi yön selkään lähettää.
(Pois.)
Ferdinand. Näytä valkeatn isällesi, Loviisa! (Loviisan seuratessa Milleriä kyntteli kädessä, tulee hän pöydän luo ja karistaa myrkkyä limonadi-lasiin.) Jaa, hänen pitää! hänen pitää! Korkeuden vallat nyykäyttävät päällään minulle myödytyksensä, taivaan kosto suostuu päätökseeni, hänen hyvä enkelinsä hylkää hänet.
Seitsemäs kohtaus.
Ferdinand ja Loviisa.
Loviisa tulee vitkitellen kynttelin kanssa takaisin, panee sen pöydälle ja seisattuu toiselle puolen toisella majuori, luoden silmänsä maahan ja vaan toisinaan petollisesti ja varkain häneen katsoen. Majuori seisoo toisella puolen ja katsoo vaan jäykästi eteensä.
(Suuri äänettömyys tämän kohtauksen alussa.)
Loviisa. Tahdottenko minua säistää, niin soitan jotain pianolla?
(Avaa pianon.)
(Ferdinand ei vastaa mitään, äänettömyys.)