Miller (töytää edes takaisin kuin hurja). Pyhä-takkini tänne! — joutuun — minun pitää päästä ennen häntä — ja puhdas röyhelö-paita! — Sitä sitä heti ajattelinkin!
Loviisa. Mitä, Jumalan tähden?
Milleritär. Mikä sinulla on hätänä?
Miller (viskaa peruukinsa lattialle). Tuo heti tukan-laittajalle! Mikäkö on hätänä? (Juostuansa peilin eteen.) Ja partanikin on taas sormea pitkä. — Mikä hätänä on? — Mikäs se muu olis, sinä variksen raato? — saatana on irti, ja sinut on paha henki korjaava!
Milleritär. Katsoppas vaan! Minua pitää heti kaiken pahan kohdata!
Miller. Sinua? Ketäs muita kuin ei sinua, sinä lemmon tuhnio? Tän' aamuna sen kovan-onnen junkkarisi kanssa — Enkö minä jo heti sanonut sitä? — Wurm on kielinyt!
Milleritär. Mitä? Kuinka sen voit tietää?
Miller. Kuinkako sen voin tietää? — Katsohan! — tuolla oven edessä luikkii ministerin palvelija ja kyselee soitto-mestaria!
Loviisa. Se on mun kuolemani!
Miller. Ja sinäkin noine sinikukka-silminesi! (Nauraa ilkiästi.) Aivan se on niin, että kenen taloon saatana on tehnyt munan, sille syntyy kaunis tytär — se on aivan selvä asia.