Hovi-marsalki. Tekö?
Ferdinand. Lystin sattuman kautta. Sopikaa pian Jumalanne kanssa!
Hovi-marsalki. Ettenkö näe, paroni, kuinka peljästyn!
Ferdinand. Lukekaa! lukekaa! (Uloten häneltä.) Jospa en enää kelpaakaan rakastajaksi, niin ehkä mä vielä kuitenkin menettelen parittajana.
(Toisen lukiessa tulee hän lähelle seinää ja
ottaa seinältä kaksi pistuolia alas.)
Hovi-marsalki (viskaa kirjeen pöydälle ja tahtoo pötkiä matkaansa).
Paha henki!
Ferdinand (taluttaa hänet käsi-puolesta takaisin). Odotappa vähän, hyvä marsalki! Sanomat ovat hupaisia! Minä tahdon löytäjäistä!
(Näyttäen hänelle pistuolit.)
Hovi-marsalki (hypähtää hämmästyen takaperin). Ettenhän mitä hulluutta aikone, ystäväni?
Ferdinand (kovalla, julmalla äänellä). Eihän se muu kuin hulluus ole, että semmoisen konnan kuin sinut aion toiseen maailmaan lähettää! (Työntää toista pistuolia hänelle, ja vetää toisella kädellään nästyykin lakkaristansa.) Hekkää! Ottakaa nästyykin nurkasta kiinni! Se on sen kurvan antama.