Lady. Kuinka se olikaan? Mikä minulle tapahtui? Mitä se onnetoin puhui? Vielä nytkin, o Jumala! vielä nytkin leikkelevät korvaani hänen hirmuiset, minua kiroavat sanansa: ottakaa hänet pois! — Kuka, sinä onnetoin? Sun kuolin-vaikeroimisesi lahjako — toivottomuutesi perintökö? Hyvä Jumala! Olenko minä niin syvään vajonnut — niin yht'äkkiä kaikilta ylpeyteni istuimilta kukistunut, että ahnaudella odotan, mitä kerjäläis-naisen hyvä-sydämisyys viskaa minulle kuolin-vuoteeltansa? — Ottakaa hänet pois! ja sen sanoo hän semmoisella äänellä, semmoisella katseella — Haa! Emilia! Sitäkö varten sinä ulkonit vaimon-puolen rajojen yli? Sitäkö varten pidättelit itsellesi britannilaisen vaimon ylpeätä nimeä, että kunniasi loisteisan rakennuksen pitää maahan vajota saksalaisen porvarin-piian korkeamman hyveen rinnalla? — Ei! ylpeä onnetoin, ei! — Hävetä voipi Emilia Milford — vaan ei koskaan anna itseänsä häväistä! On minullakin voimaa, luopumaan!
(Kävelee juhlallisesti edes-takaisin.)
Lymyä nyt, sinä heikko, kärsimyksen-alainen vaimo! — Jääkää hyvästi, te suloiset unelmat rakkaudesta — Jalo-mielisyys yksinänsä olkoon tästä lähtien johdattajani! — — Tämä rakastava pari on hukassa, tahi täytyy Milfordin luopua vaatimuksistansa ja erota ruhtinan sydämestä! (Vähän ajan kuluttua, vilkkaasti.) Teko on tehty! — poistettu se kauhea este — Kaikki kaikki siteet minun ja herttuan välillä, juurinensa reväisty sydämestäni tämä raivoova rakkaus! — — Minä palajan takaisin sinun syliisi, siveys! — Ota katuvainen tyttäresi vastaan! — Haa, kuinka mieleni minusta tuntuu hyvältä! kuinka sydämeni yht'äkkiä niin kevyeltä ja iloiselta! — Suurena, kuin alas-menevä aurinko, tahdon minä tänäpäivänä ltaskeutua korkeuteni kukkulalta, herrauteni kuolkoon rakkauteni kanssa, elkään mikään muu kuin sydämeni seuratko minua maan-pakolaisuuteeni. (Päättäväisesti mennen kirjoitus-pöytänsä tykö.) Nyt heti pitää sen tapahtuman — nyt paikalla, ennenkuin sen rakkaan nuorukaisen näkö uudestaan nostaa verisen taistelun sydämessäni.
(Istuuksen ja alkaa kirjoittaa.)
Yhdeksäs kohtaus.
Lady. Kammari-palvelija. Sohvi, sitten hovi-marsalki,
viimein palvelus-väki.
Kammari-palvelija. Hovi-marsalki von Kalb seisoo etu-huoneessa ja on asiassa herttualta.
Lady (kirjoittamisensa kiihkossa). Ylös pitää hänen kavahtaman, sen ruhttnallisen pöpön! Todella! Tämä päähäni astunut ajatus onkin niin hullu, että se kyllä voipi hajoittaa tuommoisen ruhtinallisen kallon. — Hänen hovi-elättinsä joutuvat siitä vimmaan. — Koko maa tulee kuohumaan.
Kammari-palvelija ja Sohvi. Hovi-marsalki, milady!
Lady (käännäksen heihin päin). Kuka? Mitä? — Sitä parempi! Hänen-kaltaisensa olennot ovat luodut säkkiä kantamaan. Hän on terve-tullut.