Kammari-palvelija (Pois).
Sohvi (huolellisna läheten). Jos en tarvitsisi pelätä, milady, olevani liian rohkea — (Lady kirjoittaa edellensä.) Milleritär tuli semmoisessa vauhdissa tyköänne — teidän kasvonne hohtavat — te puhutte itseksenne. (Lady vaan kirjoittaa.) Minua peloittaa — Mitähän on tapahtunut?
Hovi-marsalki (tulee sisään, kumartelee tuhansin kerroin ladyn selälle; kun tämä ei keksi häntä, tulee hän lähemmäksi, seisattuu hänen tuolinsa taakse, koettelee saada hänen hameensa helman käteensä ja suutelee sitä, pelollisesti suhahtaen.) Serenissimus —
Lady (hiekoittelee kirjoituksensa ja lukee sen läpi). Hän on minua moittiva kiittämättömäksi kappaleeksi — minä muka olin orpo ja turvatoin. Hän nosti minut kurjuudesta — kurjuudestako? — Inhoittava muutos! — Revi palasiksi hyvä-töittesi luettelo, viettelijä! Minun ikuinen häpeäni maksaa ne sinulle koron kanssa.
Hovi-marsalki (kaikilta puolin turhaan koeteltuaan tulla ladyn näkyviin.) Milady näyttävät olevan vähän distraite — Minu täytynee siis itseni olla niin rohkea. (Hyvin kovasti.) Serenissimus lähettävät minut, milady, kysymään, pitääkö tänä iltana oleman vauxhall tahi saksalainen kometia?
Lady (nousee nauraen ylös). Jompi kumpi, enkelini! — Sillä välin toimittakaa herttuallenne tämä kirjoitus makiaisiksi! (Sohville.) Sinä, Sohvi, käske valjastamaan hevoset, ja kutsu kaikki palvelus-väkeni tänne saliin koolle —
Sohvi (menee hämmästyksissä pois). O taivas! Mitä aavistan! Mitä tästä vielä tulee?
Hovi-marsalki. Te olette liikutettu, armo?
Lady. Sitä vähemmin on tässä valheltu — Hurraa, herra hovi-narsalki!
Nyt on yksi virka-paikka avonainen. Myötä-tuuli parittajoille!
(Marsalkin epäilyksellä katsellessa paperia.) Lukekaa, lukekaa! Minä
tahdon, ett'ei sen sisällystä pidetä salassa!
Hovi-marsalki (lukee, jolla välin ladyn palvelijat kokoutuvat perälle):