Kaarlo (Du Chatelille).
Hän tänne tuokaat —
(Arkkipiispalle).
Kuinka?
Mull' tyttö voiton tuo ja juuri nyt,
Kun taivon urho yksin auttaa taitaa!
Se ei oo luonnollista, saanko, piispa,
Niin, saanko — ihmehiä uskoa?
Useammat Äänet (näyttämön takaa).
Oi terve, terve neitsyt, auttajamme!
Kaarlo.
Hän tulee!
(Dunois'ille)
Paikkaa vaihtakaamme, Dunois,
Tuot' ihmetyttöä ma koittaa tahdon.
Jos tietäjä hän on ja taivahinen,
Hän kuninkaan voi muista erottaa.
(Dunois käy istumaan, kuningas ja Agnes Sorel seisovat hänen oikealla puolellansa, arkkipiispa ja muut vastapäätä, niin että keskikohta jää tyhjäksi).
Kymmenes Kohtaus.
EDELLISET. JOHANNA RAATIHERRAIN ja useampain RITARIEN seurassa, jotka täyttävät peräpuolen näyttämöstä; astuu uljaana esiin ja katselee läsnä-olevia järjestänsä.
Dunois (pitkän, juhlallisen äänettömyyden jälkeen).
Sie, siekö tyttö kumma? —
Johanna (keskeyttäen, kirkkaasti ja ylevästi häntä katsellen).
Bastardi,
Sa Jumalata pyydät kiusata!
Se paikka heitä, sulle ei se sovi!
Tän vihaisemman luo ma pantu oon.
(Lähestyy kuningasta vakavilla askeleilla, notkistaa toista
polveansa hänen edessänsä ja nousee kohta seisoalle, astuen
taaksepäin. Kaikki läsnä-olevaiset osottavat hämmästystä.
Dunois nousee istualta, jättäen siaa kuninkaalle).
Kaarlo.
Mun silmäni nyt ensi kerran näät:
Vaan mistä moisen tiedon sait?