Arkkipiispa (pitkän äänettömyyden jälkeen).
Kun vahvistusta moista taivas antaa,
Ei epäilystä järki aikaan saa.
Työ itse hälle todistusta kantaa;
Nää ihmeet Herra yksin vaikuttaa.
Dunois.
En ihmisiin, vaan hänen silmähänsä
Ja katsantoonsa puhtahasen uskon.
Kaarlo.
Ja ansaitsenko syntisparka moista?
Oi silmä kirkas, sisimmäiseni
Sa näet ja nöyrän sydämeni tunnet!
Johanna.
On suurten nöyryys suuri taivon alla:
Sa nöyristyit, siks' seisot korkealla.
Kaarlo.
Ja vainojia taidan vastustaa?
Johanna.
Sun jalkoihis tää Franska laaja sääntyy?
Kaarlo.
Ja Orleans ei antauta saa?
Johanna.
Loire ennen juoksussansa kääntyy.
Kaarlo.
Ja voittajana Rheims'iin löydän tien?
Johanna.
Sinn' halki vainojoukkojen sun vien.