JOHANNA.
Johanna (yksin).
Sa surman suuhun riensit — Lähde matkojas!
(Kääntyy hänestä pois ja seisoo ajatuksiin vaipuneena).
Oi neitsyt suuri, mahtavia vaikutat:
Mun kättäni, niin rauhallista, karkaiset
Ja mielen hennon taipumattomaksi teet.
Mun sieluani viiltää, kättä vavistaa,
Kuin pyhyyteen se tunkisi, kun loukkaamaan
Ma vainojani uhkeata vartta käyn,
Ja miekan huotraa kiiltävää jo säikähdän;
Vaan tarvittaissa voimaa kohta saan,
Ja eksymättä säikkyneessä käissäni
Kuin eläväinen henki miekka reutoaa.
Yhdeksäs Kohtaus.
RITARI, silmikko silmäin edessä. JOHANNA.
Ritari.
Haa, heittiö! Sun hetkes tullut on,
Sua, kouko julma, tappotanterelta
Oon kauvan etsinyt! Mee hornahan,
Miss' kotos on ja mistä nousit tänne.
Johanna,
Ken, kenpä sie, jon häijy henki mulle
Toi vertahan? Kuin ruhtinas sa liikut
Ja Brittiläiseltä et näytä myös:
Sun merkkinäs Burgundin vyöhyt on,
Jon eessä miekan kärjen maahan lasken.
Ritari.
Sa hylky, ruhtinaisen käden kautta
Et' kuolla ansaitsiskaan. Kirves pyövelin
Sun kurjan pääsi ruumihistasi
Sais leikata, vaan eipä urho miekka
Burgundin kuninkaisen herttuan.
Johanna.
Tuo jalo herttua oot itse siis?
(Ritari avaa silmikkonsa).
Niin olen. Kurja, säikähdä ja kammo!
Sua pirun juonet eivät auta nyt,
Oot pelkureita ennen voittanut;
Nyt miehen näet.
Kymmenes Kohtuus.
EDELLISET. DUBOIS ja La HIRE.