Arkkipiispa.
Neitsyt pyhä
Ei joutohovin laimeutta kestä,
Ja ellei taivon käsky häntä vaadi
Maa-ilman markkinoille, kainostellen
Hän kansan turhaa silmäilystä karttaa!
Hän Herran kanssa haastaa luultavasti,
Kun Franskan eestä ei hän työtä tee:
Sen tähden häntä seuraa siunaus.
Neljäs Kohtaus.
EDELLISET. JOHANNA, (neitsyt tulee haarniska päällä. Mutta
ilman kyperää, pää seppeleellä kaunistettuna).
Kaarlo.
Johanna, pappeuden koristeissa
Käyt liittoa, jon laadit, vihkimään.
Burgund.
Kuin kauhea ol' neitsyt tappelussa,
Ja kuinka rauha häntä kirkastaa!
— Johanna, oonko tahtos tehnyt? Ootkos
Nyt tyytyväinen? Suosiotas saanko?
Johanna.
Sull' itselles teit parhaan palveluksen,
Nyt siunatussa loistehessa hohdat,
Sie, joka veripunaisessa välkkehessä,
Kuin kammo kuuhut, taivahalla riipuit.
(Katsellen ympärillensä).
On monta kunnon ritaria täällä,
Ja kaikki silmät riemun tulta välkkyy,
Vaan yhden huoleisen ma tiedän tok'.
Jon riemun riehuessa piillä täytyy.
Burgund.
Ja kenpä velkoa niin suurta tuntee,
Ett' suosioomme turvata ei tohdi.
Johanna.
Hän tulla saako? Lausu, että saa!
Tee täydeks' ansios. Se sopimus
On tyhjä, jok' ei syöntä muuta varsin
Yks' vihan eine, riemun maljaan jäänyt,
Voi siunauksen juoman myrkyttää.
— Ei loukkausta moista, jota Burgund
Tän ilopäivänä ei unhottaisi.
Burgund.
Sun ymmärrän!
Johanna.
Ja tahdot anteeks antaa?
Sa tahdot, herttua? — Du Chatel, tullos!
(Avaa oven ja johdattaa Du Chatelin sisälle;
tämä jää etäälle seisomaan).
On vihamiehillensä herttua
Nyt leppynyt ja sulle myös.