Johanna.
Oi eikö? Lastaan eikö
Hän nähdä tahdo? Siunaustaan eikö
Hän antanut?
Louison.
Hän meist' ei tiedä.
Johanna.
Miks' ei?
Te hämmennytte! Maahan katselette!
Oi, lausukaat, miss' isä on?
Margot.
Siit' asti
Kuin lähdit —
Louison (viittaa hänelle).
Margot!
Margot.
Raskasmieliseksi
On isä käynyt.
Johanna.
Raskasmieliseksi!
Louison.
Oi lohdu! Isän ennushengen tunnet!
Hän taasen rauhottuu, kun meiltä kuulee,
Ett' onnellisna oot.
Margot.
Niin, onellisna
Tok' ootkin? Muut' et olla voi, niin suurra
Ja arvollisna ollen.
Johanna.
Oonpa kyllä,
Kun teidän nään, kun lempi-ääniänne
Ma jällen kuulla saan ja muistelen,
Kuin taaton tantereilla ennen kuljin.
Kun vuorillamme karjoani kaitsin,
Kuin eedenissä olin onnellisna —
Siks' enkö jällen tulla voi?