Burgund.
Tää mitä tietänee?
Du Chatel.
Mua kauhistaa!
Thibaut (kuninkaalle).
Sa Herran kautta luulet voittaneesi
Oi tyhmä ruhtinas! Oi kansa hurja!
Sa hornan kautta voitit.
(Kaikki kavahtavat ja osottavat hämmästystä),
Dunois.
Houraileeko
Se mies?
Thibaut.
En mie, sa itse hourailet,
Ja kaikki nää ja viisas arkkipiispa,
Kun luulla voitte, että taivon Herra
Naishyljyn kautta ilmi tulla tahtois.
Saas nähdä, julkeneeko isän silmiin
Tuon jyrkän valheen syytää, jolla kansan
Ja kuninkaan hän petti. Jumalan
Kolm'yhtehisen eessä mulle vastaa:
Vanhurskas ootkos, ootkos ilman saastaa?
(Yleistä äänettömyyttä; kaikkein silmät
tähtäävät häntä; hän seisoo järkähtämättä).
Sorel.
Hän hämmästyy!
Thibaut.
Niin, niinpä, hirmunimen eessä,
Jot' itse hornan syvyydet
Ei kestää jaksa! — Hänkö hurskas ois
Ja Herran käskyläinen? — Turman teillä
Nää aateltiin, tuon taikatammen alla,
Miss' häijyt henget vanhastansa liikkuu —
Hän siellä sielun kuolemattoman
Möi ihmiskunnan vainojalle, jotta
Maa-ilman kunniata tuokioksi
Häll' annettais — Hän kättä nostakoon,
Ett' merkit, hornan polttamat, me nähdään!
Burgund.
Oi kauheaa! — Vaan isän todistusta
Ei kieltää voi, kun tytärtään hän syyttää!