Mull' neitsyt luvannut on merkin näyttää
Tän kyperän hän mulle lähettää,
Se taivon lujuudella minun täyttää
Ja Kerubien mieltä sytyttää;
Se sodan melskeesen mun tahtoo käyttää,
Se myrskyn lailla pois mun kiidättää:
Mull' tunnushuuto mahtavasti kaikuu,
Ja ratsu kavahtaa, ja torvet raikuu.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
Kuningas Kaarlon hovileiri Chinon'issa.
Ensimmäinen Kohtaus.
DUNOIS ja Du CHATEL.
Dunois.
En, tät' en kestä. Kuninkaan ma hyljään,
Jok' arvotoinna itsestänsä luopuu.
Mun sydän uljas polttaa rinnassain
Ja kyyneleitä itken kuumia, ett' rosvot
Tän Franskanmaamme kuninkaallisen
Jo raastavat, ett' jalot kaupunkimme
Jotk' yksivallan kanssa vanhentuivat,
Heill' avaimensa käyvät heittämään,
Kun täällä, joutilaana siekaellen,
Me pelastuksen aikaa tuhlataan.
— Orleans'in kuulen saarretuksi, sinne
Ma kiiruhusti riennän, kuninkaan
Jo valmihina sotajoukon eessä
Ma luulen löytäväin, ja löydän — täällä!
Ylt' ympärillään trubadureja
Ja pilkkasuita, ongelmoita mietein,
Ja Sorel'ille kenstit kestit antain,
Kuin vahva rauha vallitsisi maassa!
— Pois Connetabli lähtee, kauhua
Ei nähdä voi. — Ma hänen heitän myös
Ja sattumuksen saalihiksi annan.
Du Chatel.
Kas, tuoll' on kuningas!
Toinen Kohtaus.
EDELLISET. KUNINGAS KAARLO.
Kaarlo.
Mull' Connetabli miekan työntää jälleen
Ja palvelustaan kieltää — Herran nimeen!
Me känyksestä päästään, joka meitä
Vaan meistaroita pyysi kiusaksemme.