BUTTLER.
Aikanansa.[129]
(Illo ja Terzky poistuvat.)
KAHDEKSAS KOHTAUS.
BUTTLER ja GORDON.
GORDON (silmäillen poistuvia). Ne onnettomat! Kuinka arvaamattaan he sokeassa voitonhuumassaan kudottuun murhaverkkoon syöksyvät! — En surkutella saata heitä. Illo, tuo röyhkeä ja häpeemätön konna, jok' oman keisarinsa veress' uisi!
BUTTLER. Käskynsä mukaan tehkää. Kiertovahdit määrätkää, linnoituksen turvallisuus huoltoonne ottakaa; kun nää on täällä,[130] lukitsen linnan portit, ettei kuulu kaupunkiin työstämme!
GORDON (hätääntyneenä).
Oi, älkää vielä!
Ensiksi pyydän tietää —
BUTTLER. Huomen kuuluu jo ruotsalaisille, sen kuulla saitte. Tää yö vain meill' on. Ne on nopeat, me nopeammat vielä — Voikaa hyvin!
GORDON.
Katseenne eivät sano mitään hyvää.
Luvatkaa mulle —
BUTTLER. Päiv' on laskenut, ja maille saapuu kohtalokas ilta — Saa itserakkaus niin varmoiks heidät. Tähtensä paha heidät meille jättää suojattomina, pian heiltä teräs elämän leikkaa heidän juopuissaan onnensa harhauskoon. Ain' on ollut etevä laskuniekka ruhtinas, hän kaikki laski, osas ihmisiä päämääriänsä varten ottaa, siirtää kuin pelinappuloit', ei epäröinyt pelata toisten kunniallakaan. Hän laskemistaan vaan on laskenut ja viimein erehtyy; hän laskelmiinsa henkensä menettää ja niin hän kaatuu kuin Arkhimedes ympyräinsä keskeen.[131]