GORDON.
Oi, kalliota ryhdyn liikuttamaan!
Ei ihmiset teit' ole kasvattaneet.
En estää teitä voi, vaan pelastakoon
Jumala hänet hirmukädestänne!
(Poistuvat.)
YHDEKSÄS KOHTAUS.
Herttuattaren huoneistoon kuuluva huone.
THEKLA tuolissa, kalpeana, silmät ummessa. HERTTUATAR
ja NEITI VON NEUBRUNN puuhailevat hoidellen häntä.
WALLENSTEIN ja KREIVITÄR puheikkain.
WALLENSTEIN.
Kuink' oitis tyttäreni tiesi sen?
KREIVITÄR. Hän tuhon näyttää aavistaneen. Hän huhua säikkyi taiston, jossa kuului eversti kuolleen keisarillinen. Sen heti näin. Hän syöksyi ruotsalaisen sanomantuojan luo ja kysellen hält' onnettoman salaisuuden riisti. Riensimme jäljestä, vaan hän jo oli sylissä sanantuojan tajutonna.
WALLENSTEIN. Niin valmistumatonna lapsi-raukka sai tämän iskun! — Joko hän nyt toipuu?
(Samalla hän kääntyy herttuattaren puoleen.)
HERTTUATAR.
Hän avaa silmänsä.