WALLENSTEIN.
He täysin ovat minuun liittyneet.
Täss' omin silmin saatte varmuuden.
(Hän antaa Wrangelille valankaavan. Wrangel lukee sen
ja luettuaan laskee sen ääneti pöydälle.)
Kuink' on se? Ymmärrättekös?
WRANGEL. Ken voi, se ymmärtäköön! Pois nyt naamioni! Sopia kaikesta on mulla valtuus. Vain neljän päivämarssin päässä vuottaa viistoistatuhantisen joukon kanssa nyt Reinin-kreivi,[23] teihin liittyäkseen. Kun sovimme, niin hälle käskyn laitan.
WALLENSTEIN.
Ja mikä kanslerin on vaatimus?
WRANGEL (arvelevasti). Kakstoista ruotsalaista rykmenttiä saan myöntää oman pääni uhall'. Entäs jos pettäisitte —
WALLENSTEIN (kavahtaen seisomaan).
Herra ruotsalainen?
WRANGEL (rauhallisena jatkaen). Senvuoksi vaatia mun täytyy, että armonne eroaa nyt keisarista peruuttamattomasti, julkisesti; ei muutoin Ruotsin joukot teihin liity.
WALLENSTEIN.
Siis lyhyesti, mitä vaaditaan?
WRANGEL. Aseettomiksi keisarmieliset espanjalaiset rykmenttinne! Praagi vallatkaa, se ja rajalinna Eger on teidän jätettävä meille.