WALLENSTEIN. Niin, te jäätte uljaiden miesten turviin uskottuina.
KREIVITÄR. Oi, veli, mukaas ota meidät! Älä suo meidän synkäss' yksinäisyydessä odottaa huolissamme ratkaisua. Läheinen turma helppoa on kestää, kaukaisen kauheasti suurentaa epäily sekä odotuksen tuska.
WALLENSTEIN.
Ken turmasta nyt puhuu? Korjaa sanas!
On minull' aivan toiset toivomukset.
KREIVITÄR. Siis mukaas ota meidät! Älä jätä meit' tähän paikkaan, huonoenteiseen; ahdistaa sydäntäni nämä muurit, tuoksahtaa täällä kuolinhuoneen ilma, oi, kuinka tätä paikkaa kammoksun. Pois meidät vie! Myös, sisko, pyydä, että hän meidät ottais! Auta, siskontytär!
WALLENSTEIN. Tään paikan pahat enteet tahdon muuttaa: tää paikka olkoon kalleimpani turva?
NEUBRUNN (tulee takaisin).
Odottaa ruotsalainen herra.
WALLENSTEIN.
Jääkööt he kahden!
(Poistuu.)
HERTTUATAR (Theklalle). Kuinka kalpenet! Et häntä voi puhutella. Seuraa äitiäsi!
THEKLA.
Voi neiti Neubrunn jäädä lähelleni.