(Herttuatar ja kreivitär menevät pois.)
KYMMENES KOHTAUS.
THEKLA. RUOTSALAINEN KAPTEENI. NEITI NEUBRUNN.
KAPTEENI (lähestyy kunnioittavasti). Prinsessa — sana ajattelematon minulle anteeks suokaa — Kuinka saatoin —
THEKLA (jalon arvokkaasti). Olette nähnyt minut tuskassani, ja kovan onnen sattumus se teidät vieraasta uskotukseni on tehnyt.
KAPTEENI. Nähnette minut viha mielessänne, niin pelkään, sillä virkoin murhesanan.
THEKLA. Syy minun on. Sen minä teiltä riistin; te olette vain kohtaloni ääni. Aletun kertomuksen keskeytti muu säikähdykseni. Siis jatkakaa!
KAPTEENI (arvelevasti).
Prinsessa, tuskanne siit' uudistuu.
THEKLA.
Valmiina olen siihen — Tyynnä pysyn.
Kuink' alkoi taisto? Kertokaa nyt loppuun!
KAPTEENI. Odottamatta mitään hyökkäystä leirissä oltiin luona Neustadtin heikoissa varustuksissa, kun nousi metsästä iltapuoleen tomupilvi ja meidän etujoukkueemme syöksyi leiriimme, huutain: vihollinen tulee. Paraiksi ehdimme vain satulaan, kun täyttä laukkaa ajaa laskettivat murroksen[132] läpi pappenheimiläiset; ne rajut parvet pian syöksyivät ylitse leirin vallikaivannonkin. Vaan heidät oli uhkarohkeus edellä toisten tuonut, vielä oli etäällä jalkaväki,[133] urhokkaina vain pappenheimiläiset olivat seuranneet urhokasta johtajaansa. —