WALLENSTEIN. Altringer Linzist'[41] ilmoittaa nyt mulle sairastavansa, mutta tiedän, että hän Frauenbergiss'[42] onkin Gallaan luona. Molemmat vangitse ja tänne laita! Espanjalaiset rykmentit sä ota, alati puuhaa, älä valmiiks joudu, ja jos ne mua vastaan vaatii sua, niin myönny vaan ja pysy paikallasi! Eduksi tiedän sinun katsovankin leikissä tässä olla joutilaana. Niin kauan säilytä sä ulkokuori, kuin voit; et tahdo jyrkkää askelt' ottaa, siks annoin tämän osan sulle, koska minulle nyt voit enin hyödyks olla toimettomuudellas — Jos sillä aikaa mun puolelleni kääntyy onni, silloin sä työsi tiedät. (Max Piccolomini astuu huoneeseen.) Ystäväni vanha, nyt mene pois! Jo tänä yönä lähde! Mun omat hevoseni ota! — Tämän[43] pysytän täällä — Pian hyvästelkää! Iloisna, onnellisna tapaammehan kai toisemme.
OCTAVIO (pojallensa).
Me puhelemme vielä.
(Poistuu )
TOINEN KOHTAUS.
WALLENSTEIN, MAX PICCOLOMINI.
MAX (lähestyy häntä).
Kenraali —
WALLENSTEIN. Kenraalis en ole enää, jos sinä upseeri oot keisarin.
MAX.
Siis varmastiko jätät armeijan?
WALLENSTEIN.
Jo jätin keisarin mä palveluksen.
MAX.
Ja armeijanko hylkäät?